Lisää tehokkuutta naudanlihan tuotantoon

Kustannusten nousu ajaa Euroopan lihakarjatiloja lopettamaan 

vito_martinelli

Wilfried Wesslink
www.wesslink.com


Viime vuonna kohonneita tarvikkeiden ja rehujen hintoja pidetään yleisesti syynä EU-maissa tuotetun naudanlihan ennätyksellisen korkean hintaan. Kohonnut hintataso on kuitenkin vain yksi tekijä monien joukossa, toteaa Vito Martinelli, hollantilaisen Rabobank Internationalin elintarviketeollisuuden ja agribisneksen analyytikko. Hän ennustaa, että tehottomimmat karjankasvattajat joutuvat lopettamaan toimintansa.

”Toisin kuin maapallon muissa osissa, EU:ssa naudanlihan tuotanto on hajanaista, ei pitkälle erikoistunutta. Naudanliha on täällä useimmiten maidontuotannon sivu- tai täydennystuote”, Martinelli sanoo. Siksi rehujen hinnalla on vain pieni vaikutus lihan hintaan, koska naudan tuotantosykli on suhteellisen pitkä.

Kulutus vaihtelee

USA:n jälkeen Euroopan unioni on maailman toiseksi suurin naudanlihan kulutusalue. EU:ssa naudanlihaa syödään 8,5 miljoonaa tonnia, mikä on 14 prosenttia koko maapallon kulutusmäärästä. Kulutuksen rakenne vaihtelee unionin sisällä. Suuria naudanlihan kuluttajamaita ovat Iso-Britannia, Italia ja Ranska, ja niissä suositaan korkealaatuista lihaa. Uusien jäsenmaissa suositaan sian ja siipikarjalihaa enemmän kuin nautaa. Talouskriisin seurauksena lyhyellä aikavälillä naudanlihan markkinat kutistuvat EU:ssa ja muissa kehittyneissä maissa, kun kulutus siirtyy huokeampiin vaihtoehtoihin: naudasta sikaan ja siipikarjaan, pihveistä makkaroihin ja ravintolaruoasta kotona valmistettuihin aterioihin.

Meijeriteollisuuden varassa

Naudanlihan tuotanto unionin alueella ylsi kahdeksaan miljoonaan tonniin 2007. Arviolta 60 prosenttia lihasta oli peräisin maitokarjoista. ”Keskipitkällä aikavälillä lihantuotanto on edelleen sidoksissa meijeriteollisuuden tuotantomääriin”, Martinelli ennustaa. Tuotannon uskotaan alenevan 7,4 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä. ”Aleneminen johtuu lypsykarjojen koon pienentymisestä ja siitä että lihakarjatilat luopuvat tuotannosta. Tämä taas on seurausta EU:n maatalouspolitiikan muutoksesta kun tuotannon tukemisesta on siirrytty tilakohtaisin tukiin”. EU:n uusi maatalouspolitiikka poistaa naudanlihan tuottamiselta taloudellisen kannustimen.

Tuonti kasvaa

Vuodesta 2003 lähtien EU on ollut naudanlihan nettotuoja. Suhteellisen tasainen kysyntä ja EU:n oman tuotannon aleneminen lisäävät naudanlihan tuontia. Tuonnin odotetaan nousevan 0,74 miljoonaan tonniin vuoden 2014 loppuun mennessä. Naudanlihan tuonti Etelä-Amerikasta on kasvanut 50 prosentilla seitsemän viime vuoden aikana ja muodostaa nykyisin 94 prosenttia tuonnista. EU:n naudanlihan vienti alenee edelleen arviolta alle 0,05 miljoonan tonniin vuoteen 2014 m ennessä.

Lihan eri tuotantojärjestelmät (Systems)

EU:ssa on kolme pääasiallista lihantuotantotapaa: laiduntaminen (grass-fed or pasture system), sisärehuruokinta tai säilörehuruokinta(grain feed or feedlot system),. Laidunkarja käyttää pääravintonaan ruohoa, esimerkkimaana voidaan mainita Irlanti. Laidunnettaessa nautojen päivittäinen painonnousu on pientä ja loppupaino jää suhteellisen alhaiseksi. Kasvatettaessa karjaa rehulla(grain feed or feedlot system) mikä on yleistä esimerkiksi Espanjassa, ollaan yleensä pääasiassa ostorehun varassa. Tuotantokustannukset ovat keskimäärin 4,1 euroa lihakiloa kohti.”Joka tapauksessa rehu on näiden tilojen pääkustannus, ja sen osuus vaihtelee 40 prosentista 50 prosenttiin kokonaiskustannuksista”, Martinelli sanoo. Lähes 20 prosenttia rehukustannuksista on juottovasikoiden rehua. ”Eri tuotantomenetelmien rehukustannukset vaihtelevat hyvinkin suuresti. Ne ovat kahdeksan prosenttia laidunkarjalla, 11 prosenttia ia säilörehulla ruokitulla ja 27 prosenttia rehuruokinnalla kasvatetulla lihakarjalla. Kun lasketaan mukaan vasikoiden osuus, kokonaisrehukustannukset voivat nousta laidunkarjalla 16, säilörehulla 21 ja rehuruokinnalla 37 prosenttiin”, Martinelli selvittää.

Tuotantokustannukset vaihtelevat

Muut tuotantokustannukset kuten työ-, laidunmaa- ja pääomakustannukset muodostavat laidunkarjatuotannossa yhteensä 28 prosenttia, säilörehulla ruokittaessa 14 ja viljapohjaisella rehulla ruokittaessa 10 prosenttia kokonaiskustannuksista. Maan osuus on näistä suurin, keskimäärin viisi prosenttia. Tuotantohyödykkeiden kohonneet hinnat uhkaavat eniten erikoistuneita tiloja, etenkin rehuja ja säilörehuja ostavia tiloja. Näiltä tiloja tulee kuitenkin vain kymmenen prosenttia EU:ssa tuotetusta naudanlihasta. Laiduntajia kohonneet raaka-aineiden kustannukset eivät ole suuresti haitanneet, mutta heitä saattaa jatkossa haitata maanhinnan nousu. Espanjassa (feedlot system) ja Italiassa (silage system) rehuraaka-aineiden hinnat ovat kohonnet ovat 64 ja 76 prosenttia, mikä on nostanut tuotannon kokonaiskustannuksia 18 prosentilla vuoden 2008 alkupuolelta. Kuitenkin heinäkuusta 2008 lähtien hinnat ovat pudonneet merkittävästi, mikä on hyödyttänyt viljelijöitä. Kuitenkin tuotantotekijöiden hintojen suuret heilahtelut jatkuvat lähivuosina edelleen, mikä saattaa vaikuttaa suuresti tuottajien taloudelliseen asemaan.

Kannattamatonta toimintaa

Naudanlihan markkinahintojen vertaaminen tuotantokustannuksiin osoittaa, että lihakarjan kasvatus ei ole EU:ssa kannattavaa. Vuonna 2006 oli naudanlihan tukkuhinta keskimäärin 3 euroa. Martinellin mukaan vain harvoilla, pitkälle erikoistuneilla tiloilla marginaalit olivat positiiviset ilman EU-tukia. Tammikuusta 2006 huhtikuuhun 2008 naudanlihan markkinahinta nousi keskimäärin yhdeksän prosenttia. Tuotantokustannusten kasvu on vain osittain siirtynyt markkinahintoihin, mikä johtuu naudanlihan pitkästä tuotantosyklistä. Nopein sykli, 14 kuukautta, on espanjalaisella lihakarjalla, kun se maitotiloilla muualla Euroopassa voi olla viisikin vuotta. Etelä-Amerikassa tapahtuva kehitys ja EU:n maatalouspolitiikan muutokset vaikuttavat markkinahintoihin rehun hintoja enemmän. Brasilialaisen lihan tuontikielto on tärkein syy siihen, että lihan kilohinta on täällä noussut 3,2 euroon vuoden 2008 alusta alkaen, Martinelli toteaa.

Vähemmän lehmiä

EU:n maatalouspolitiikan muutos ja lehmien yhä kasvava kyky tuottaa maitoa johtavat nautojen määrän vähentymiseen. Sen seurauksena vasikoiden hinnat nousevat. Rabobankin asiantuntijan mukaan juuri vasikat ovat naudanlihan tuotannon kallein erä. Martinelli toteaa, että nykyisin EU:ssa naudanlihan tuottajien hintapaineet ovat kohtuulliset ja he hyötyvät naudanlihan korkeasta hinnasta. Säilörehu- ja rehuruokinnalla karjaansa kasvatettavien lihafarmareiden tilanne on kuitenkin melko vaikea. Pitkällä aikavälillä korkeat tuotantokustannukset pakottavat tuorerehu- ja rehuruokintaa käyttävät tilat lopettamaan tuotantonsa. EU:ssa kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia naudanlihan tuotannosta on vakavasti uhattuna kohonneiden kustannusten vuoksi. Tämä kymmenen prosenttia koostuu nimenomaan säilörehun ja ostorehun käyttäjätiloista. Martinellin mukaan ylivoimaisesti suurin osa EU-naudanlihasta tuotetaan meijeriteollisuuden oheis- tai sivutuotteena tai laiduntamalla lihakarjaa. Tätä lihantuotantoa kohonneet ruokintakustannukset eivät uhkaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Hollanti jatkaa laiduntamista

naudat_wesselinkEsimerkiksi Hollannissa eläinsuojien ja rehujen hinnoilla on vain vähän vaikutusta lihantuotantoon, Martinelli toteaa. ”Tätä nykyä noin 70 prosenttia naudanlihasta syntyy maidontuotannon sivutuotteena. Itse asiassa Hollannissa naudanlihantuotanto on vain hyvin pientä. Euroopan unionin leikattua roimasti Alankomaiden lihantuotantoa useimmat naudanlihaan erikoistuneet karjankasvattajat lopettivat toimintansa. Jäljelle jäivät erikoistuneet ja vahvat lihakarjankasvattajat, jotka tuottavat nykyisin lähes seitsemästä prosenttia Hollannin naudanlihasta. Nämä lihakarjaan erikoistuneet maatilat ovat sopeutuneet kohonneisiin rehunhintoihin ja heidän tuotantonsa on hyvin tehokasta. Maidontuottajat, jotka ovat lopettaneet lypsykarjanpidon ja siirtyneet lihakarjaan - itse asiassa pitääkseen laitumet kunnossa - toimivat hyvin pienin kustannuksin eikä heidän toimeentulonsa ole karjan varassa. Myös lihakarjat, joita tehtävänä on puistomaisemien hoito – toimivat vähin kustannuksin. Ne käyskentelevät laitumilla jatkossakin.

Taulukko: EU:n naudanlihantuotannon jakaantuminen tuotantosuunnittain 2007

Nautatila

Karjankasvatuksen tuotantosuunta

Tärkeimmät tuottajamaat (suuruusjärjestyksessä)

Prosenttia EU:n naudanlihan tuotannon arvosta

(1) Lypsykarjatilat

Maidontuotanto

Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat, Espanja, Itävalta

25

 

Maidon ja lihantuotanto

Saksa, Ranska, Irlanti

20

(2) Vasikat ja lihakarjan loppukasvatus

Vasikankasvatus

Ranska, Espanja, Irlanti

24

 

Vasikat ja lihakarjan loppukasvatus

Ranska, Irlanti, Iso-Britannia, Italia

11

 

Vasikat ja lampaat

Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Italia

6

(3) Lihakarjatilat

 

 

14

 

Laidunruokinta tai tuorerehu

Irlanti, Iso-Britannia

 

Rehuruokinta (Grain-fed or feedlot)

Espanja, Italia

 

Säilörehu

Ranska, Ruotsi, Saksa, Italia, Iso-Britannia, Itävalta

Lähde: EAAP, Rabobank, ennuste, 2008

Euroopan naudanlihanmarkkinat 1995–2014

EUn_naudanlihamarkkinat

Tuotantohyödykkeiden kustannukset CR3, 2004–2008

naudanlihan_hinta_EUssa

 

 
Graafinen suunnittelu Asiaset Oy