Voimakassuolaisuusmerkinnät – kuluttajan harhaanjohtamista?

metukkaa_pakatenKTM on joulukuussa 2007 annetulla asetuksella (1224) muuttanut voimassa olevaa pakkausmerkintäasetusta (1084/2004) suolan ilmoitusvelvollisuuden ja voimakas/vähäsuolaisuusilmoituksen osalta.

EU:n uudet määräykset vähäsuolaisuuden rajasta ovat niin tiukat, että tähän asti voimassa olleet kansalliset rajat eivät niitä täytä, ja vähäsuolaisuus-merkintä ”suolaisissa” elintarvikkeissa poistuu käytännössä kokonaan, eikä niitä näin ollen myöskään ole kirjattu uuteen muutosasetukseen. Suolan vähentämisestä voidaan kuluttajille elintarvikepakkauksissa kuitenkin jatkossakin kertoa suolaa - vähennetty -merkinnällä. Tämä edellyttää, että ko. elintarvikkeeseen on lisätty vähintään 25 % vähemmän suolaa kuin normaalituotteessa. EVIRA:n tulkintaohjeiden mukaan vähennetty merkintää voidaan kuitenkin niiden elintarvikkeiden osalta joille on määrätty voimakassuolaisuusraja käyttää, vain jos tämä raja-arvo alittuu 25 %:lla; verrokkituotteena ei siis voi käyttää normaalituotetta!

Uudessa asetuksessa tiukennetaan selvästi pakollisia voimakassuolaisuusmerkintärajoja. Lihatuotteiden ja lihaa sisältävien valmiiden ruokien tai valmisruokien osalta määräykset ovat seuraavat (voimakassuolainen merkintä pakollinen jos pitoisuus valmiissa tuotteessa ylittää rajan):

  • Leikkele-ruoka ja raakamakkarat 1,7 %
  • Muut leikkeleenä käytettävät lihavalmisteet 1,9 %
  • Muut puolivalmiit ja valmiit ruuat 1,1 %

Vanhoissa määräyksissä lihatuotteiden osalta oli vain yksi raja ja se koski keitto- ja raakamakkaroita (1,8 %). Nyt tätä rajaa on alennettu (1,7 %), ja on hyvin lähellä teknologista alarajaa, mutta teollisuus on todennut että ” sen kanssa voi elää”.

Muut leikkeleenä käytettävät lihavalmisteet on uusi ryhmä, ja saadun tiedon mukaan koskettaa kaikkia leikkeleenä käytettäviä valmisteita, ts. kokolihavalmisteet, erikoisvalmisteet ja jopa kestomakkarat.

Kokolihavalmisteiden osalta raja on tiukka, mutta vetisempiä, vähemmän lihaa sisältäviä voidaan toki valmistaa (laatutaso ei ainakaan parane!).

Kestomakkarat suuri ongelma

Kestomakkarat ovat jatkossa aina voimakassuolaisia! Vaikka työtä on tehty suolapitoisuuden alentamiseksi tässäkin tuoteryhmässä, se tuntuu nyt valuvan hukkaan, koska merkintä tulee sekä samalla tavalla sekä alhaisemman suolapitoisuuden ja korkeamman suolapitoisuuden omaaviin tuotteisiin. Toki pitoisuus on pakko merkitä pakkaukseen jatkossakin.

Ongelmaksi saattaa nousta myöskin yhdistelmäelintarvike jossa komponenteilla eri on raja-arvot (esim. nakkisämpylä; nakki 1,7 %, sämpylä 1,2 %); kumman mukaan vaiko molempien merkintä tehdään?

Ainakin valmisruokateollisuudelle on myös jäänyt epäselväksi termi valmiit ruuat; kokeeko se myös lihavalmisruokia, joka on vakiintunut ja muussa lainsäädännössä käytössä oleva termi?

Tuonti- / suomalainen valmiste

Uudet määräykset ovat kansallisia. EU:ssa on voimassa vain edellä mainittu suolan vähentämissääntö. Mihin tämä pahimmillaan johtaa suomalaisen kaupan tiskillä?

Esim. saksalaisen valmistajan normaalituotteessa on suolaa 2,8 % (kinkku). Valmistaja vähentää suolaa 25 %, ja tuotteen suolapitoisuus on 2,1 %. Pakkaukseen saa merkitä suolaa vähennetty. Suomalainen kilpailija valmistaa vastaavanalisen kinkun jonka suolapitoisuus on 2,0 %. Pakollinen merkintä on voimakassuolainen vaikka suolaa on vähemmän kuin suolaa vähennetty tuotteessa. Kotimaisen valmisteen suolapitoisuus saa olla tässä tapauksessa korkeintaan 1,4 % (1,9–25 %) jotta voitaisiin käyttää samaa merkintää. Kestotuotteiden osalta tilanne on luonnollisesti vielä hullunkurisempi. Onko kilpailutilanne reilu?

Kuluttajan harhaanjohtaminen?

Viranomaisen yksi tehtävä on varmistaa, että elintarvike ei pakkausmerkintöjenkään osalta johda kuluttajaa harhaan. Tähän elintarvikelain harhaanjohtamispykälään on viime aikoina aika usein vedottu kun on tulkittu teollisuuden toimivan sen vastaisesti. Uskallankin kysyä onko edellä estetyt määräykset kuluttajan kannalta yksiselitteisiä ja selkeitä, ja kuka tässä tapauksessa mahdollisesti johtaa kuluttajaa harhaan?

— Raymond Tuominen

Artikkeli on julkaistu Lihalehdessä elokuussa 2008.
 
Graafinen suunnittelu Asiaset Oy